Kyyrölän Savi Oy on perustettu Hämeenlinnaan 30 vuotta sitten ja se jatkaa vieläkin perheyrityksenä. Perustajana savenvalajamestari Nikolai Uschanoff.

Keraamikko Jaana Uschanoff voitti tämän vuosituhannen ensimmäisen dreijauksen Suomenmestaruuden naisten teknisessä sarjassa.

Yksityiskuvia (linkki)

Tsaari Pietarin laajentaessa alueitaan juuri perustetun kaupungin Saint`Petersburgin ympäristössä, v. 1709 käytiin taistelu Ruotsi-Suomen ja Venäläisten joukkojen välillä Kyyrölän kylän maastossa.

Ruotsalaiset joukot vetäytyivät Viipuriin talviasemiin ja venäläisten joukot jäivät Kyyrölän kylän alueelle (nykyinen Krasnoseljskoje). Keväällä 1710 venäläisten joukot valloittivat Viipurin. Venäläisten joukkojen komentaja ruhtinas Tsernisov mieltyi Kyyrölän luontoon joka oli noin 50 km Viipurista Saint`Petersburgin suuntaan. Paikallisten kirkon kirjojen mukaan kylän perustamisvuodeksi voidaan mainita 1726.

Ruhtinas Tsernisov sai Tsaarilta lahjoitusmaata Karjalan kannakselta palkkioksi sotamenestyksestä alueelta suuren pohjansodan aikana 1700- 1721. Hän siirrätti Volgan Jaroslavin alueelta omilta mailtaan uusille alueilleen 20 perhettä, Kyyrölään 10 perhettä. Kyyrölä sai nimeksi "Krasnoje selo" (Krasnoje on punainen , kras on kaunis). Loput perheet sijoitettiin lähiympäristöön jonne muodostuivat kylät Parkkila, Kangaspelto ja Sudenoja. Alueelle jäi asumaan myös suomalaisia.

Ortodoksinen puukirkko paloi joulukuun 6 päivänä 1894. Paikalle rakennettiin v. 1896 uusi ortodoksinen kivikirkko. Kirkko oli 2000- paikkainen ja Suomen suurin ortodoksinen kirkko. Ortodoksisessa seurakunnassa oli 1920– luvulla noin 2000 jäsentä. Kirkko rakenettiin kokonaan lahjoitusvaroin. Suunnittelijana oli arkkitehti Baranov. Kirkko vaurioitui pahoin sotien aikana ja se purettiin 50 luvun puolessavälissä. Venäjänkieliset asukkaat olivat etupäässä maanviljelijöitä. Mukanaan Jaroslavista he olivat tuoneet savenvalantaperinteen. Talvisin miehet pakkasivat ruukut heinien ja mattojen sekaan. Hevosreellä he lähtivät myyntimatkoille. Kaukaisimmat retket ulottuivat jopa Oulun- lääniin. Jos ostajilla ei ollut rahaa niin ruukkuja vaihdettiin tavaraan tai majoitukseen. Vuoteen 1939 mennessä kylissä oli lähes 70 savipajaa. Sotien aikana kyläyhteisöt joutuivat evakkoon eri puolelle Suomea. Vanhat satoja vuosia olleet tavat ja siteet ihmisten välillä heikkenivät. Osa kyyröläisten jälkeläisistä perustivat savenvalajien pajoja muualle Suomeen. Voimakkaimmin perinne on säilynyt Hämeenlinnassa. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa on vain yksi savipaja, Kyyrölän Savi OY, joka edelleen valmistaa perinneastioita satavuotisten mallien mukaisesti ja osittain vanhoin tuotantometodein.

LÄHDE: A. S. Uschanoffin muistelmat Kyyrölästä

Evakon laulu

Kaikkijalla näkkee Karjalan väkkee,
sitähän jo piisaa minne vaan.
Kun minä itsekin olen siirtoväkkee
ja laulelen menneitä muistojain.
Karjalan paistia ei oo saatu maistaa,
kun vingu ei Sakkolan porsaatkaan.
Ja piirakat pittää jo räystäällä paistaa,
eikä lämmitä kirvulaiset tossutkaan.
Ei ole saatu Laatokan lohta
ja puute on muustakin ruuvasta.
Eikä ole saatu hailija happamia,
noita Koiviston ukon tappamia.
Ennen niitä perunoita Muolaasta vietiin,
vaan nyt ovat viemästä lakanneet.
Vaan missähän Kyyrölän savilinnut soivat,
kun kamppeensa kerran ovat pakanneet.
Vaan mitähän se muu Suomi talvesta tiesi,
kuin keljusti Karjalan väelle käi.
Vaan missähän lienee nuo Valkjärven kiessit
ja Pyhäjärven keinuvat tuolitkin.
Kurkijoen piiskat ne lännessä läiski,
siellä jo varsoja vaihtelevat.
Muutamat markkinat heiltä kyllä jäivät,
vaa aina ne litkoja maistelevat.
Karjalan rannoilla uiminen maistui,
vaan täällä sitä aivan kuin pelkäämme.
Terijoen rannoilla hipiämme paistui
ja uus nahka saatiin myös selkäämme.
Paljon ei maksa nuo manttaalikirjat,
taisivat jäädä jo hyllylle.
Kiireessä jäivät nuo vehnät ja viljat
Jääskeen ja Viipurin myllyille.
Viipurin rinkeli oli vehnäsistä parhain
sitähän juuri paraikaa purtaisi.
Vaan mitähän jos soitettais tuo Säkkijärven polkka,
ettei me liikoja surtaisi.